Kahakka-synnyintarina
Kirjoittaja: Stefan Melander, tuotepäällikkö, Finn-Savotta Oy
Kahakka-reput, jotka lanseerasimme vuonna 2024, lienevät tämän lukijoille tuttuja. Olemme tämän kirjoitushetkellä myyneet niitä yhteensä noin 16 000 kappaletta, varsin hyvin vastaanotettu kampe mikä on kovin mukavaa.
Mutta näiden olemassaolon taustat lienevät useimmille lukijoille vieraat.
Keskitytään tässä nyt 25L -malliin, joka on itselleni se ”pääjuttu” ja josta 15L -malli on pienempi johdannainen. Tämän mallin syntyperän taustalla on kaksi erillistä ilmiötä.
Yksi on Suomen Puolustusvoimien M20 taistelureppu. Olin itse aikoinaan suunnittelemassa tätä mallia silloisen työnantajani Varustelekan palveluksessa, tuotekehitystyötä tehtiin yhdessä Savotan kanssa ja Savotta myös voitti kyseisen repun kilpailutukset ja päätyi niitä valmistamaan ja toimittamaan Puolustusvoimille. Kun tuo putkahti maailmaan monet rupesivat kyselemään, että tullaanko niitä myymään myös kuluttajamarkkinoilla? Ei, niitä ei myyty tuolloin eikä tulla tulevaisuudessakaan myymään. M20 repun immateriaalioikeudet kuuluvat PV:lle, eikä se toisaalta ole malliltaan ja ominaisuuksiltaan semmoinen missä olisi kaupallisilla markkinoilla hirveästi tolkkua. Mutta, toki olisi kiva jos jotain saman käyttöperiaatteen tyylistä tappelureppua olisi kaupasta ostettavissa!
Toinen syntyperän puolikas tulee Ukrainasta. Venäjä aloitti täysimittaisen sotansa Ukrainaa vastaan helmikuussa 2022. Ja kuten monet lukijat varmasti tietävät ollaan Savotalla tuettu Ukrainan asevoimia mm. materiaalilahjoituksilla ihan tuon sodan alkupäivistä alkaen. Savotan ensimmäinen varustelahjoitus räävittiin kasaan helmikuun lopussa ja tuon lähetyksen toimituksen Karstulasta Kiovaan hoiti eräs ystäväni. Tuossa lähetyksessä oli mukana kaikenlaista silloin varastosta löytyvää tolkullista sotimisvarustetta, ml. isohko erä Jääkäri S -reppuja.
Kiovan puolustus oli tuolloin aikamoisessa vaiheessa, ja tämä Savotan lahjoitus päätyi erään Azov-veteraanien organisoiman, paikallisista vapaaehtoisista kokoon raavitun porukan käyttöön. Tämä yksikkö kasvoi myöhemin SSO Azov Kyiviksi, ja oli myöhemmin osana perustamassa 3. Erillistä Rynnäkköprikaatia (josta tämän kirjoitushetkellä ollaan rakentamassa yhtä Ukrainan ensimmäisistä armeijakunnista). Osa näistä alkupään vapaaehtoisista osallistuivat myös Azovstalin puolustukseen, joukkoja si irrettiin helikopterikuljetuksella saarretun tehdasalueen puolustusta vahvistamaan. Savotan kamppeita voi bongata Butusovin dokumenttifilmistä joka kertoo Azovin puolustuksesta.
Jonkin aikaa myöhemmin saatiin kuulla rintamaterveisiä, yhtenä huomiona oli että Jääkäri S:istä oltiin tykätty, kun olivat niin suoraviivaisia ja kestäviä. Kuulumisten mukaan porukka oli käyttänyt näitä kaikenmaailman hirvitystenkin, mm. kranaatinheitinten kranaattien, kantamiseen. Olivat kovin tyytyväisiä siihen että Savotan reput eivät hajoilleet saumoistaan tämmöisessä käytössä, toisin kuin yleiset kiinalaiset rimpulareput. Tästä syntyi pientä ajatuksenkipinää.
Kotimaassa porukka toivoi ”jotain PV:n M20 taistelurepun kaltaista” ja toisaalta meillä oli Ukrainasta mielenkiintoista palautetta Jääkäri S:stä. Joten, ruvettiin puuhastelemaan. Tahtotilana oli saada aikaseksi jotain joka on parempi kuin molemmat edellämainitut reput, Jääkäri S ja M20. Käyttövalmis suoraan laatikosta, ja kaikin puolin toiminnallisempi. Semmonen kunnon tolkullinen, suoraviivainen (tai kuten Redbeardtacticalin herra Felix sanoi: ”pragmaattinen”) tappelureppu.
Parannuskohtien keksiminen oli helppoa. Sekä M20 että Jääkäri S ovat kantomukavuudeltaan varsin… pelkistettyjä. Ja molemmista puuttuu “suoraan laatikosta” käyttövalmius, ne kaipaavat kaikenlaisia lisätaskuja yms. tarvikkeita. Ja Jääkäri S:stä löytyi vain yksi sivukompressiohihna per puoli, niillä ei paljoa lisärompetta repun sivussa kantanut. Azovstalinkin porukassa taistelijat olivat mm. teipillä kiinnittäneet varustekääröjä reppujen kylkiin.
Eli, parempi kantomukavuus, parempi yleinen käytettävyys ja repun tulisi sellaisenaan tarjota riittävästi tilavuutta, lokerointeja ja kiinnitystapoja, jotta se palvelisi yleistä sotilaskäyttöä. Sotilashommissa kaikenlaiset yllätykset, ”nyt tarttis kantaa nämäkin”, ovat arkea, eikä reppua kannata optimoida ihan vimpan päälle vain omien henkilökohtaisten tarpeiden mukaan. Kannettavan tavaran määrä ja luonne kun voi vaihdella räikeästikin päivästä toiseen.
Näistä lähtökohdista ruvettiin prototyyppejä iteroimaan, ja kun meillä vihdoin oli käsillä jotakuinkin kelvollisia mallikappaleita niin siirryttiin pyörittelemään näitä myös erään Puolustusvoimain palveluksessa olevan kaverin kanssa. Tässä vaiheessa sitten tehtiin viimeiset tolkullistamispäätökset semmoisen ”intti-realismin” silmin. Oleellisempana päätös että kyllä kiinteät sivutaskut on fiksummat kuin nauhakujasto + irtotaskut. ”Rohkea” poikkeama Savotan valikoiman sen aikaisista muista repuista, mutta ehdottomasti oikea valinta. Ei ole tarkoituksenmukaista, että joudut ostamaan sadalla-parillasadalla eurolla taskuja, pehmusteita ja rintaremmiä sen 140 euron Jääkäri S:n lisukkeiksi jotta siitä tulee toimiva reppu.
Kahakka 25L:n rinnalla syntyi myös pienennetty ja pelkistetty versio, Kahakka 15L. Selkeästi pienempi ja vähän suoraviivaisempikin reppu, käyttäjille joille riittää tuommoinen hyvin tiukka kantokapasiteetti. Mutta itselleni henkilökohtaisesti se on tuo 25L malli joka on ”se juttu”. 25L on lisäksi, omassa päässäni, suurinpiirteinen minimikoko tämäntyyppiselle tappelurepulle meilläpäin, kylmillä keleillä kun taukovaatteet ym. yksinään syövät jo helposti 10-15 litraa repun tilavuudesta.
Ja siinäpä se, Kahakoiden tarina! Tolkullisia selkäreppuja, suoraviivaisia ja simppeleitä, mutta ei tyhmyyteen asti yksinkertaisia.
Stefan Melander
Tuotesuunnittelija
Savotta
